4.6.2020 Mun Oulu – verkkolehti

Kuinka ottaa kantaa ja miten saan ääneni kuuluville? Näihin kysymyksiin vastaa Oulussa keväällä käynnistynyt Nuorten politiikkakoulu.

Politiikkakoulu sai alkunsa, kun pari nuorisovaltuuston jäsentä, muutama innostunut virkamies ja allekirjoittanut rakentelivat ohjelman, jolla innostetaan nuoria osallistumaan ja vaikuttamaan kaupungin asioihin. Ajatus sai niin hyvän vastakaiun Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRAssa, että Oulu pääsi mukaan SITRAN Demokratiakokeilut2020 ohjelmaan ja sai politiikkakouluun runsaan vuoden rahoituksen. Tällä rahalla palkattiin kaksi työntekijää, jotka varmistavat hankkeen etenemisen. Huomattavaa on, että nuorten politiikkakoulussa vahvaa ääntä käyttävät nuoret, jotka ideoivat ja toteuttavat hanketta nuorisotyöntekijöiden ja projektin työntekijöiden kanssa.

Nuorten politiikkakoulu koostuu kolmesta osasta: sukupolvien välinen oppiminen, nuorten yhteiskunnallisten tietojen ja taitojen vahvistaminen sekä koulussa tapahtuvan demokratiakasvatuksen tukeminen ja syventäminen. Mukana on viisi koulua, joissa etsitään uusia tapoja vaikuttaa ja otetaan raikkaalla tavalla kantaa kaupungin asioihin. Uusista demokratiamenetelmistä kootaan materiaalipaketti, joka on monistettavissa minne tahansa kokeiltavaksi.

Nuorten näkemykset tuodaan myös kaupungin päätöksentekoon lautakuntiin ja valtuustoon asti. Erityinen huomio hankkeessa kohdistuu nuoriin, jotka eivät vielä osallistu tai tunne voivansa vaikuttaa omiin tai yhteiskunnallisiin asioihin. Siksi politiikkakoulu jalkautuu sinne, missä nuoret ovat: nuorisotaloille, puistoihin ja eri kaupunginosiin. Myös kulttuurin, taiteen ja liikunnan keinoja kokeillaan vaikuttamisen välineinä.

Politiikkakoulussa etsitään aivan uudenlaisia tapoja vuoropuheluun ja vaikuttamiseen. Kevään aikana politiikkakoulu on toiminut verkossa instagram-tilillään ja järjestänyt kummivaltuutettujen koulutuksen, jolla heitä valmistetaan kertomaan omat tarinansa, mikä sai heidät lähtemään vaikuttamisen tielle. Osa nuoriso- ja kaupunginvaltuutetuista on jo vieraillut verkossa kouluilla ja kouluvierailuja jatketaan syksyllä. Kesän aikana nuoret ja vaikuttamisen konkarit pääsevät jututtamaan toisiaan pyöräilyn merkeissä, mistä kuulemme pian lisää. 

Oulussa on tehty jo vuosien ajan hyvää työtä nuorten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi. Esimerkkinä tästä ovat lasten ja nuorten osallisuusryhmät ja nuorisovaltuusto sekä nuorten osallistuminen lautakuntien kokouksiin. Syksyllä on jälleen nuorisovaalit, johon politiikkakoulu osaltaan innostaa nuoria osallistumaan.

Tärkeintä on löytää itsestään rohkeutta ja tietää, miten voin vaikuttaa itseäni koskeviin ja ympärilläni tapahtuviin asioihin. Vaikuttamiseen voi kasvaa ja sitä voi ja pitääkin harjoitella. Kaupungin päätöksenteko kaipaa myös nuorilta raikkaita ajatuksia ja uusia näkökulmia, kuinka elää 2030-luvun maailmassa. Ummehtuneissa kokoushuoneissa istuminen kun ei tulevaisuuden päättäjiä kiinnosta.

Julkaistu Kalevassa 10.5.2020

Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden syntymäpäivää juhlitaan 9. toukokuuta. Kun 70 vuotta sitten Ranskan ulkoministeri Schuman piti kuuluisan puheensa, ”Schumanin julistuksen”, Eurooppa oli toipumassa toisesta maailmansodasta. Sota oli rikkonut maanosan rauhan ja tuhonnut miljoonien ihmisten kodit ja elinkeinot. Tarvittiin ”projekti”, joka loisi Euroopan kansojen välille niin tiukat taloudelliset ja henkiset siteet, ettei uutta sotaa enää syttyisi. Vuosi Schumanin julistuksen jälkeen syntyikin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ja sen jälkeen Euroopan talousyhteisö. Monen vaiheen ja sopimuksen kautta syntyi Euroopan Unioni, johon Suomi liittyi vuonna 1995.

Euroopan Unioniin kuuluu 27 jäsenmaata ja 446 miljoonaa kansalaista. Sen perusoikeuskirjaa määrittävät ihmisarvo, vapaudet, tasa-arvo, yhteisvastuu, kansalaisten oikeudet ja lainkäyttö. EU:n toimielimiä ovat ministereistä koostuva ministerineuvosto, jäsenmaiden päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto, jossa Suomea edustaa pääministeri Marin, komissio, parlamentti ja Euroopan keskuspankki. Vähemmän tuttuja elimiä ovat Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä Euroopan alueiden komitea.

Alueiden komitea on EU:n päätöksentekoon osallistuva neuvoa-antava elin. Sen tehtävä on tarkastella EU:n lainsäädäntöä kansalaisten ja alueiden näkökulmasta. Komitean 329 jäsenen on huolehdittava, että lakiesitysten paikalliset vaikutukset huomioidaan erityisesti komission valmistelussa ja parlamentin päätöksenteossa. Näiden onkin pyydettävä lausunnot alueiden komitealta aloitteista, jotka koskevat esimerkiksi työllisyys-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöpolitiikkaa, liikennettä, digitalisaatiota ja aluepolitiikkaa. Alueiden komitea ottaa myös itsenäisesti kantaa yhteisiin asioihin. Sen toimielimet ovat työvaliokunta, täysistunto ja kuusi valiokuntaa, jotka kukin kokoontuvat Brysselissä muutaman kerran vuodessa.

Komitean Suomen valtuuskuntaan kuuluu yhdeksän maakuntia ja kuntia edustavaa jäsentä. Jäsenet nimittää ministerineuvosto viiden vuoden välein. Esityksen Suomen edustajiksi tekee valtioneuvosto. Me tämän artikkelin kirjoittajat edustamme komiteassa Oulua ja Pohjois-Pohjanmaata. Satu Haapanen kuuluu Vihreään ryhmään ja Mirja Vehkaperä Renew Europe -ryhmään.

Haapanen on yksi alueiden komitean kuudesta varapuheenjohtajasta ja vihreiden ryhmän toinen puheenjohtaja. Hän osallistuu puheenjohtajiston ja työvaliokunnan työhön ja toimii oman valiokuntansa CIVEXin yhtenä koordinaattorina. CIVEX vastaa muun muassa kansalaisuus-, EU:n perusoikeuskirja-, hallinto-, kehitysyhteistyö- ja Euroopan ulkoraja-asioista. Valiokunnan alaisuudessa toimii EU:n naapuruussuhteisiin keskittyviä työryhmiä, joiden työskentelyssä Satu on myös mukana. Hänen toinen valiokuntansa on ENVE, joka käsittelee ympäristö-, ilmastonmuutos- ja energia-asioita.

Alueiden yhteenkuuluvuuspolitiikka ja EU:n talousarvio työllistävät puolestaan Mirja Vehkaperää ryhmänsä varakoordinaattorina. COTER valiokunnassa käsitellään muun muassa aluekehittämistä, liikennettä, naapuruusohjelmia ja taloutta. NAT valiokunnassa hän saa vaikuttaa luonnonvarojen kuten metsien, maatalouden ja matkailun kysymysten ratkaisemiseen. Jäsenyys Green Dealin työryhmässä tarkoittaa uusien keinojen etsimistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Kevään aikana alueiden komitea on työskennellyt etänä, mutta tehokkaasti koronakriisin haittojen pienentämiseksi. Se on vaatinut parempaa varautumista ja tukea kriisistä kärsineille alueille. Komitean nettisivuilta löytyy esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa koronaviruskriisistä selviytymiseksi. Suomen valtuuskunta on tuonut esille muun muassa etäopetuksen mahdollisuuksia ja kertonut hyvistä käytännöistä esimerkiksi kouluruokailussa, etätyöskentelyssä ja vanhusten auttamisavussa.  

Alueiden komitean tehtävä on muistuttaa, että paras asiantuntemus on siellä, missä ihmiset elävät, asuvat, tekevät työtä ja opiskelevat. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, liikenne ja liikkuminen, digitalisaatio ja hyvän hallinnon kehittäminen koskettavat jokaista kansalaista eri puolilla Eurooppaa. Siksi alueiden äänen kuuluminen on välttämätöntä EU:n päätöksenteossa.

Yhteistyöllä sodasta kärsinyt Eurooppa rakentui raunioista vauraaksi maanosaksi.  Tämän päivän vastoinkäyminen koronapandemian muodossa muistuttaa meitä siitä, että rauhan ja yhtenäisyyden sanoma on yhtä ajankohtainen kuin 70 vuotta sitten. Hyvää Eurooppa-päivää!

Satu Haapanen (vihr.)                                                                         Mirja Vehkaperä (kesk.)         

Kaupunginvaltuutettu                                                                       Kaupunginvaltuutettu

Sivistys- ja kulttuurilautakunnan pj.                                              Kaupunginhallituksen pj

Euroopan alueiden komitean jäsen                                              Euroopan alueiden komitean jäsen

(Kaleva blogi 1.5.19)

Oulun kaupunkikuvaa moititaan usein tylsäksi. En voi välttyä samalta ajatukselta, kun katson vauhdilla nousevia rakennuskokonaisuuksia, jotka hetken uutena näyttävät hyvältä, mutta ajan kuluessa alkavat näyttää kylmiltä nukkumalähiöiltä. Jos jo uusi rakennus herättää ajatuksen, että tuolla en ainakaan haluaisi asua, on rakentamisessa jotakin pielessä. Tiivis rakentaminen vielä lisää riskiä, että viihtyisyys kärsii etenkin, jos viheralueille, taiteelle tai yhteisöllisyydelle ei jätetä tilaa.   

Kaupunkikuvan elävöittäminen taiteella ja kulttuurilla on Oulussa vielä alkutekijöissään siitäkin huolimatta, että prosenttiperiaate otettiin kaupungissamme käyttöön valtuuston kirjauksella jo vuonna 1964. Monessa kaupungissa taidemaksuperiaatetta on laajennettu yksityiseen rakentamiseen. Oulussa asiaa aiotaan edistää kannustamalla yksityisiä rakennuttajia lisäämään vapaaehtoisesti taidetta rakennuksiin. (Kaupunginhallituksen päätös 29.4.2019). Tilanne ei siis paljoa nykytilanteesta muutu. Jo nyt voi rakennuttaja halutessaan lisätä taidetta rakennuksiinsa. Harva niin kuitenkaan tekee.

Suomen Taiteilijaseuran vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta haluaa nähdä kuvataidetta arkisissa ympäristöissään kuten asuinalueilla, kouluissa, kirjastoissa ja työpaikoilla. 90 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että taide tuottaa elämyksiä ja 67 prosenttia suomalaisista uskoo taiteen nostavan asuinalueen tai kiinteistön arvoa. Taiteen merkityksen hyvinvoinnille voi olettaa kasvavan paikoissa, joissa ihmisen liikkuminen on rajallista kuten sairaaloissa, palvelukodeissa tai vankiloissa.    

Oulussa prosenttitaideperiaate koskee siis tällä hetkellä julkista rakentamista, jolloin rakennuksen budjettiin varataan 0,5 – 1,5 prosenttia taidehankintoihin. Taidemaksuperiaate pitäisi kuitenkin laajentaa koskemaan velvoittavasti myös yksityistä rakentamista, jolloin taide yleistyisi kaupunkikuvassa sitä elävöittäen ja tehden kaupungista mielenkiintoisen paikan asua ja kulkea. Teosten huoltamisen velvoite yksityisen rakentamisen osalta olisi yksityisillä toimijoilla. Omakotirakentajalle velvoitetta ei luonnollisesti laitettaisi vaan ainoastaan liiketoimintaa rakentamisella harjoittaville yksityisille toteuttajille. Kaupunki voisi halutessaan edistää taidetta ja kulttuuria edellyttämällä tontinluovutuksen yhteydessä, että rakennuttaja sisällyttää taidetta osaksi rakennuskustannuksia. Näin on toimittu muun muassa Helsingin Arabianrannassa, jossa taiteen avulla on kaupunginosasta saatu jännittävä ja ulkomaisia matkailijoitakin kiinnostava alue. Helsingin Kruunuvuorenrannassa puolestaan tehdään valotaidetta siten, että alueen rakennuttajat käyttävät noin prosentin hankkeen määrärahoista taiteeseen.  

Prosenttiperiaatetta voisi soveltaa myös Ympäristötaidemaksun muodossa. Tätä mallia onkin valmisteltu Oulussa viime valtuustokaudella osana kaupunkikulttuuria edistävää Elämysten kaavaa, mutta jostain syystä asia ei ole edennyt kaupunginhallituksen päätettäväksi vaikka sekä ympäristö- ja yhdyskunta- että sivistys- ja kulttuurilautakunnat ovat antaneet asiasta puoltavat lausunnot. Onkin kummallista, että asian käsittely saattaa katketa valtuustokauden vaihtuessa. Toivottavasti Elämysten kaavan toteuttamista jatketaan ja Ympäristötaidemaksuasia viedään päätökseen tällä valtuustokaudella. Ympäristötaidemaksu suoritettaisiin tontinluovutuksen yhteydessä ja se koskisi ainoastaan yhtiömuotoisia tontteja. Raha ohjattaisiin sivistys- ja kulttuuripalveluille, josta kaupungin hallintokunnilla ja kuntalaisilla olisi oikeus esittää käyttökohteita kertyneille maksuille.    

Myös Kuopiossa on laadittu jo vuonna 2004 taiteen kaava. Kulttuuripääkaupunkihankkeeseen valmistauduttaessa olisi syytä laatia Oululle vastaava. Siinä kartoitettaisiin kulttuurillinen tilanne ja luotaisiin visio taiteellisista ja kulttuurisista mahdollisuuksista. Lisäksi taiteen kaavassa esitettäisiin sopivia paikkoja visuaaliselle taiteelle, mutta myös muille taiteen lajeille. Taiteen kaava palvelisi kulttuuripääkaupunkihanketta, mutta ennen kaikkea se palvelisi jokaista kaupunkilaista kaupungin eri osissa. Taiteen kaava koskisi rakennusten lisäksi puistoja, aukioita ja muita julkisia tiloja.

Näen, että prosenttitaideperiaatteen tai vastaavan ulottaminen yksityiseen liiketoiminnalliseen rakentamiseen olisi keino tehdä Oulusta miellyttävämpi ja viihtyisämpi kaupunki. Sen vuoksi laadin asiasta valtuustoaloitteen, johon siis kaupunginhallitus äänin 7 – 6 vastasi yllämainitulla vapaaehtoisuuteen perustuvalla laimealla tavalla vaikka vastaehdotuksena olisi ollut velvoittavuuteen perustuvan pilotin kokeileminen. Taiteen sisällyttäminen yksityiseen rakentamiseen tarjoaisi monipuolisia työtilaisuuksia taiteilijoille. Ennen kaikkea taide osana kaupunkikuvaa nostaisi kaupungin imagoa ja tekisi kaupungista mukavamman paikan asua.

Oulu järjestää asuntomessut vuonna 2025, jolloin olisi hyvä hetki sisällyttää taidemaksuperiaate asuntomessualuekaavaan. Jo ennen sitä taidemaksu- tai ympäristötaideperiaatetta voitaisiin kokeilla erilaisissa kohteissa. Jotta taiteen määrä kaupunkikuvassa kasvaisi aidosti, täytyy prosenttiperiaate yksityisessä liiketoiminnallisessa rakentamisessa tehdä vapaaehtoisuuden sijaan velvoittavaksi.

Ketkä näissä vaaleissa pärjäsivät? Perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto. Ja millaisilla arvoilla pärjättiin? Perussuomalaisten uhoavat sankarit huusivat tai puhuivat korostetun rauhallisesti videoilla, kadulla ja julisteissaan rajoja kiinni, ”omat ensin ja maassa maan tavalla tai maasta ulos”. He halveksuivat toisten huolta ilmastonmuutoksesta kutsumalla sitä ilmastovouhotukseksi. Ensimmäinen teema resonoi erityisesti keski-ikäisissä ärtyisissä miehissä ja nuorissa maaseudun pojissa ja toinen teema upposi moniin vanhempiin miehiin. Vihreiden ja vasemmiston akateemiset nuoret naiset ja kukkahattutädit (itseni mukaan lukien) saarnasivat ilmastonmuutosta ja köyhyyden torjuntaa sekä rahaa koulutukselle. Tämä näyttää kiinnostaneen erityisesti kaupunkien asukkaita ja luultavasti keskimääräistä enemmän akateemisia naisia kuin vähemmän koulutettuja miehiä. Nämä ryhmät – maaseudun pojat ja kaupunkien tytöt – ratkaisivat näiden vaalien voittajat.

Maltillisemmat isot puolueet jäivät politiikan uusilta supersankareilta oman vanhanaikaisuutensa jalkoihin etenkin keskusta ja demarit. Kokoomuksen näkyvät hahmotkaan eivät menestyneet edes rahan voimalla.

Neljät vaalit käyneenä voin sanoa, että nämä olivat merkillisimmät vaalit ikinä. Keskustan kojulla ei ole koskaan ollut niin autiota kuin näissä vaaleissa. Sen sijaan perussuomalaisten makkarat ja hernekeitto upposi köyhään vaiennettuun kansaan, joka kärsivällisesti jonotti osuuttaan kuin leipäjonoissa konsanaan. Siinä samalla ketsupin kanssa upposi suuhun myös palanen kitkeryyttä ja katkeruutta ilmastovouhottajia ja kaiken maailman ”matujen hyysääjiä” kohtaan. Oma olo tuntui niin vahvalta, kun saattoi kerrankin kuulua osaksi jotakin suurempaa sankaritarinaa, jossa vihollisena on ”suuri tuntematon” – turvapaikanhakijat tai ilmastonmuutosvouhotus. Maahanmuuttovastaisuus tuli esille leppoisien kaljapoikien kommentissa röyhtäyksen säestämänä eräässä pikkukaupungissa: ”ne vievät kaikki meidän naiset” ja kossien huutelussa Pudasjärven S-marketilla: ”me ollaan persuja”.  

 Voi pojat. Keskustalla olisi ollut tuhannen taalan paikka onnistua lempilapsissaan aluepolitiikassa ja maaseutupolitiikassa, mutta kaikki mureni isorikas Bernerin taksilakeihin ja lomarahojen vientiin tavalliselta kansalta. Maaseudun nuoriin iskivät erityisesti ammatillisen koulutuksen heikennykset. Ja veikkaan, että väkevämmän alkoholin tulo ruokakauppoihin ja hinnan halpeneminen on kurjistanut ihmisten elämää. Sen verran huonokuntoista väkeä tuli pikkupaikkakunnilla vastaan.   

Nyt jos koskaan on aika kertoa ja osoittaa pikkukaupunkien ja kylien nuorille, että elämää on muutakin kuin mopoilla pärtsäily marketin pihalla. Pian aloittelevan hallituksen on syytä tehdä kunnon maaseutupoliittinen ohjelma, jolla luodaan näköaloja, koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja harvaan asuttujen seutujen ihmisille. Siikalatvan kunta on tehnyt viisaan päätöksen tarjota maksuton lukio kuntansa nuorille. Tämä on houkutellut nuoret jäämään omaan lukioon ja omalle paikkakunnalle. Tämä on viisasta aluepolitiikkaa.

Nyt jos koskaan olisi syytä lisätä yhteiskunnan ja yleensäkin maailmanpolitiikan tuntemusta erityisesti nuorten keskuudessa, sillä äänestämällä puoluetta keisarin vaatteissa, joka tarjoaa isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuksi rajojen kiinni laittamista tai joka ummistaa silmänsä ilmaston lämpenemiseltä ei suoraan sanoen paranneta nuorten omaa tulevaisuutta. Nämä vaalit olivatkin melkoiset ihmisten sumutusvaalit ainakin perussuomalaisten taholta, sillä heillä ei ole ainakaan tällä hetkellä tarjottavana mitään toimivaa ratkaisua työllisyyden lisäämiseksi, koulutuksen laadun parantamiseksi tai vanhusten hoidon turvaamiseksi. Mutta ehkä sieltä niitä ratkaisuja alkaa löytyä, kun huomataan, ettei rajojen sulkeminen parilta tuhannelta turvapaikanhakijalta – joka ei muuten ole edes mahdollista – ratkaise Suomen ongelmia ja kun on vain pakko alkaa hillitä ilmaston lämpenemistä. Mutta luulen, että ratkaisuja ei löydy, vaan he luottavat siihen, että valta säilyy, kun mekastusta jatketaan suuren salin tuoleilta. Se on sinänsä harmi, sillä Jussi Halla-ahon aivokapasiteetilla olisi kyllä käyttöä valtion talouden tasapainottamisessa ja vaikkapa koulutuksen laadun parantamisessa.

Näissä vaaleissa menestyivät siis perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto, sillä näillä puolueilla on tarjota äänekkäitä ja kauniita supersankareita, jotka erottuvat tylsästä massasta. Kukapa haluaisi enää Tapani Töllin kaltaisia viisaita päättäjiä, joilla on malttia pohtia sivistyneesti asioita eri kantilta, kun tarjolla on somessa mesoavia ja vihaa lietsovia vihaista poliitikkoa näytteleviä hahmoja, joita ei kirjat tai maaseudun elinvoima liiemmin kiinnosta. Supersankareihin lukeutuu myös pikku Greta, joka istuu perjantait ilmastolakossa ja jolla on miljoonia seuraajia ympäri maailmaa. Hän saa vastakaikua ympäristöstä huolissaan olevissa ihmisissä, jotka antavat äänensä todennäköisesti vihreille tai vasemmistolle. Ketä yleensä kiinnostaa enää perinteinen politiikka, kun kentillä liikkuu vaikka minkälaista narria ihmisiä viihdyttämässä? Joku Tuomioja, Tölli, Haavisto tai Jaakonsaariko? EVVK.

Ja sitten on se joukko, joka valvoo yöt ja nukkuu päivät. Tämä on uusi joukko ihmisiä, joita en ole aiemmin tavannut. He ovat huppupäistä kansaa, jota ei edes politiikan superhahmot jaksa enää kiinnostaa, jos on koskaan kiinnostanutkaan. He liikkuvat hiljaa, vaivihkaa silmissä pistemäiset pupillit. Luulen, että tämä on sitä nukkuvaa neljännestä, jota ei enää valtamedia tavoita, jos yleensäkään mikään media hashiskanavia lukuun ottamatta. Jos jostain, niin tästä väestä olen päättäjänä erityisen huolissani, jopa enemmän huolissani kuin mopopojista ABC:n peliautomaateilla. Sillä heidän syrjäytymisensä on alkanut todennäköisesti jo äidin kohdussa. Jos nämä nuoret halutaan ”pelastaa” ns. ”normielämään” täytyy varhaisen puuttumisen alkaa jo todella varhain, jo siinä vaiheessa, kun heidän äitinsä on vielä koulunpenkillä tai luisumassa pois yhteiskunnan ulottumattomiin. Tällaista väkeä en ole tavannut ennen, ja nämä olivat minulle sentään jo neljännet eduskuntavaalit.

Olen iloinen kuitenkin siitä, että joitakin huolettaa vielä perinteisetkin politiikan kysymykset kuten koulutus, ympäristönsuojelu, maanviljelijät – vai huolettaako? – eläkkeiden indeksit sekä vanhusten hoiva. Yksinhuoltajista ei näissä vaaleissa paljoa puhuttu eikä eläinten oikeuksista. Toivon, että jotakin myös nämä teemat kiinnostavat.

Vaalit ovat mielenkiintoista aikaa, sillä vaalipiiriä kiertäessä, vaalipaneeleissa ja vaalikojulla viikkojen ajan päivystäessä saa ajantasaisen katsauksen yhteiskunnan tilasta ja maailman menosta. Ihmisten kohtaaminen ja elämäntarinoiden ja kohtaloiden kuunteleminen on mielenkiintoista, opettavaista ja monesti koskettavaakin. Toisen ihmisen kanssa ajatusten vaihtaminen ja jakaminen muutaman minuutinkin ajan on aina yhtä hieno kokemus ja joskus keskustelu kevätviimassa saattaa venyä kymmeniksikin minuuteiksi.  

Toivotan kaikille Oulun vaalipiirin edustajille voimia ja halua tehdä tästä maasta parempi kaikille sen asukkaille. Toivon, että vihan ilmapiiri liukenee yhteistyöhön ja haluun viedä Suomea sivistyneempään ja hyvinvoivampaan suuntaan.  

Kiitos äänestäjilleni luottamuksenosoituksesta! Sain 2864 ääntä, mikä oli enemmän kuin viimeksi, kun pääsin eduskuntaan. Tällä kertaa se ei  kuitenkaan riittänyt kansanedustajapaikkaan ja saankin onnitella lämpimästi taitavaa Jenni Pitkoa kansanedustajanpaikasta!

Työni kaupunginvaltuutettuna ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana jatkuu. Se on mielekästä työtä, jossa saan tehdä päätöksiä oululaisten lasten ja nuorten ja kaikkien oululaisten hyväksi. Lautakunnassamme on hyvä yhteistyön henki ja todella ihania ja taitavia ja inhimillisiä ihmisiä, joiden kanssa on ilo työskennellä.

Koulutus, luonnon puolustaminen ja ihmisyys laajasti ymmärrettynä ovat asioita, joita puolustan vahvasti jatkossakin. 

Aurinko paistaa ulkona, kuulin jo peipposen laulun. Ihanaa kevättä kaikille!

On kiitoksen aika. Kiitos kaikille kampanjassani eri tavoin mukana olleille, vaalipäällikölleni Sari Koskelle ja koko nelikymmenhenkiselle tukijoukolleni. Kiitän lapsiani, veljenpoikaani Eetua, äitiäni, isääni ja veljeäni kaikesta avusta ja jokaista, joka on antanut omastaan kampanjan mahdollistamiseksi.

Kiitän kanssaehdokkaita. Olemme sopineet hyvin saman pöydän ääreen ja samalle torille. Meille on ollut tärkeää puolustaa yhteisiä arvoja: luontoa, koulutusta, inhimillisyyttä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kampanja on ollut reilu ja hyväntuulinen. Ja kiitos kaikille kojun antimista huolehtineille ja erityisesti Marille venymisestä kaikkeen ja tietysti Saaralle hyvästä organisoinnista.

Olen tavannut kiertueillani laajassa vaalipiirissä ja vaalikojulla suuren joukon ihastuttavia ihmisiä, joilta olen oppinut paljon. Osa heistä on kirjoittanut nimensä sydämen vieraskirjaan ja moni on jättänyt korvan taakse asioita, joita minun on poliitikkona hyvä muistaa.

Suomi on hyvä maa. Mutta se on vielä parempi, jos saamme kitkettyä pois vihan ja katkeruuden.

Minä uskon yhteistyöhön ja haluan ymmärtää toista ihmistä hänen lähtökohdistaan käsin. Uskon koulutuksen ja sivistyksen voimaan vihan ja tietämättömyyden taltuttamiseksi. Uskon, että pitämällä huoli lapsista, nuorista ja perheistä kasvatamme ihmisiä, jotka aikanaan ottavat vastuun yhteiskunnasta ja maapallosta. Uskon, että tarvitaan vahvoja tekoja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Olen ylpeä jokaisesta vihreästä ehdokkaasta, sillä teemme vilpittömästi, taidolla, tahdolla ja rakkaudesta elämään ja luontoon päämäärätietoista työtä paremman, puhtaamman ja oikeudenmukaisemman Suomen ja maapallon eteen.

Pienen maan vahvuus on vahva koulutus ja korkea sivistystaso. Tiedonhalun ja uteliaisuuden kasvattaminen alkaa jo pienestä, kun isä tai äiti lukee iltasatua lapselleen tai kun päiväkodissa tutkitaan maailman ihmeitä.

Haluan olla vahvistamassa Suomen koulutuksen tasoa. Mahdollisuus laadukkaaseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen tulee olla jokaisella lapsella, eikä sitä saa rajata vanhemman tai vanhempien elämäntilanne. Peruskoulun pienet luokkakoot mahdollistavat monen opettajan mukaan parhaalla tavalla yksilöllisen opetuksen ja opettajan jaksamisen. Siksi haluan, että seuraava eduskunta antaa rahaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen.

Nuorisobarometrin mukaan moni nuori on joutunut keskeyttämään lukion tai ammatillisen koulutuksen, koska perheen varat eivät ole riittäneet kustantamaan oppimateriaalia, asumista tai pitkiä koulumatkoja. Onkin tärkeää, että koulu pystyy tarjoamaan maksuttoman opiskelumateriaalin myös toisella asteella. Ammatilliseen koulutukseen on palautettava kontaktiopetus ja riittävä ohjaus työpaikoille.

Pohjoinen tarvitsee nuoria osaajia, joita saadaan korkeakoulupaikkoja lisäämällä. Koulupsykologien ja erityisopettajien koulutuspaikkoja on lisättävä. Opintotukeen on palautettava siitä leikattu satanen.

Kulttuurin ja taiteen parissa työtä tekevien toimeentulo on epävarma ja koostuu monista pienistä puroista. Taiteilijoiden toimeentuloa on tuettava nostamalla kulttuurin määrärahoja.

Laadukas koulutus, kulttuuri ja sivistys takaa kansakuntamme osaamisen ja avarakatseisuuden, joka on välttämätöntä muuttuvan maailman haasteiden keskellä. Meillä ei ole varaa jättää yhtään nuortamme ilman lukutaitoa, kielitaitoa tai matemaattista osaamista. Maailman paras koulutus ei toteudu puheilla vaan tarvitaan rahaa ja tekoja.

Minulta kysytään, mitä tekisin eduskunnassa eläkeläisten hyväksi.

Olen asunut kolmen sukupolven kodissa lapsuuteni ja nuoruuteni ja tällä hetkellä seuraan läheltä eläkkeellä olevien vanhempieni elämää, joten eläkeläisten ja ikääntyvien ihmisten asiat ovat minulle hyvin tuttuja.

Tässä alla kymmenen asiaa, joilla voitaisiin parantaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien eläkeläisten asemaa. 1. Eläkeläisten verotusta on kohtuullistettava. Einole oikein, että tavallisella eläkkeellä olevilla on korkeampi veroprosentti kuin enemmän tienaavalla työssäkäyvällä. 2. Omavastuukulukattojen yhtenäistäminen. Jos henkilöllä on paljon lääke-, kuljetus- ja hoitokuluja on näille kuluille laitettava yhteinen kulukatto, jotta eläke riittää välttämättömien kulujen maksamiseen. Omavastuuosuus lankeaa vielä maksettavaksi alkuvuodesta, jolloin ihminen joutuu taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen. 3. Sähkönsiirtoveroa on tasattava ja alennettava. 4. Kotitalousvähennys on myönnettävä myös pienituloisimmille ja sen tulee olla samansuuruinen asuipa henkilö yksi tai kaksin eli yksinasuvien kotiatlousvähennystä on korotettava. 5. Eläkeläisten kotona asumista voidaan tukea palvelusetelillä, joita voidaan käyttää kodissa tarvittaviin palveluihin, joihin ihminen ei enää ikänsä tai kuntonsa puolesta kykene esim. Lumenluontiin tai lamppujen vaihtoon. 6. Liikunta- ja kulttuuriseteleitä tai vastaavia pienituloisille eläkeläisille. 7. Koteihin energia-avustus, jos haluaa vaihtaa esim. öljykattilan maalämpöön tai muuhun uusiutuvaan energiamuotoon 8. Äkillisissä sairaustapauksissa on annettava nopeaa kotiapua. 9. Pienimpiin eli takuueläkkeisiin korotus 10. Eläkkeiden indeksijäädytykset on peruttava.

Omassa kodissa (Kalevan blogit)

Oma koti kullan kallis – tämä voi pitää monen kohdalla yllättävänkin osuvasti – ja ikävästi – paikkansa. Omakotitalossa asuminen antaa luonnollisesti tunteen ”oma tupa, oma lupa”, mutta kyllä ”luvasta” joutuu maksamaankin monin tavoin.

Omakotiasujaa koskettaa luonnollisesti asunnosta ja tontista maksettava kiinteistövero. Kiinteistöveron rasittavuus riippuu luonnollisesti asujan varallisuudesta, mutta toisaalta kohtuullisena pidettynä kiinteistövero on jokseenkin tasa-arvoinen kunnan asukkaita kohtaan. On tärkeää, että omakotitalojen kiinteistövero pysyy samalla viivalla muiden asumismuotojen kanssa, eikä sitä lähdetä nostamaan esimerkiksi kerrostaloasumista korkeammalle.

Yhdenvertaisuus asukkaiden välillä on kaukana, kun aletaan puhua sähkön siirtomaksuista. Sähkön siirto voi maksaa kymmeniä euroja enemmän pitkien välimatkojen paikkakunnilla kuin esimerkiksi suurissa kaupungeissa. Mutta myös kaupungeissa sähkön siirto voi maksaa niin paljon, että asukas joutuu sen vuoksi muuttamaan pois sähkölämmitteisestä talosta tai rivitaloasunnosta. Olisikin hyvä säätää katto sähkön siirron perusmaksulle, esimerkiksi kymmeneen euroon kuukaudessa, jotta kansalaisia kohdeltaisiin samalla tavalla maan eri osissa.

Omakotiasujakin haluaa osallistua ilmastotalkoisiin – jos siihen on varaa. Seuraavan hallituksen onkin luotava energia-avustusjärjestelmä, joka mahdollistaa esimerkiksi aurinkopaneelien asentamisen tai öljykattilan vaihtamisen ilmalämpöpumppuun tai maalämpöön.

Eriarvoisuus kansalaisten kesken näyttäytyy kahdellakin tapaa, kun puhutaan kotitalousvähennyksestä. Ensinnäkin kotitalousvähennyksen pitää olla mahdollista myös alle 12 000 euroa vuodessa ansaitseville ja kotitalousvähennyksen tulee olla samansuuruinen niin yksinasujalle kuin kahden aikuisen taloudellekin. Tällä hetkellä yksin asuva saa vain puolet siitä vähennyksestä, minkä kaksi aikuista saa, vaikka remontin hinta ja laajuus olisi aivan sama.

Ikääntyvälle ihmiselle voi omassa talossa asumisesta tulla kovin työlästä, jos apua ei ole saatavilla lumitöihin tai muihin omakotitalon lukuisista töistä. Pahimmillaan vanhus voi jäädä oman kotinsa loukkuun, jos talo ei mene kaupaksi vaikka syrjäseudulla. Siksi apua olisi saatava kunnalta sekä taloudellisessa että muussa mielessä omakotiasujalle, jos omat taidot tai varat eivät riitä esimerkiksi äkillisistä remonteista selviämiseen.

Moni ikääntyvä ihminen haluaa työuran päätyttyä ja lasten kotoa lähdettyä päästä helpommalla ja valita asumismuodon, jossa ei tarvitse taistella lumikinosten, lämmityksen ja hulevesien kanssa. Siinä vaiheessa pitäisi mahdollistaa asuminen, jossa oman kodin yhteydessä, samassa pihapiirissä tai talossa olisi muita yhteisöllistä asumista arvostavia ihmisiä. Mahdollista yksinäisyyttä lievittäisi muiden ihmisten läsnäolo, yhteiset harrastukset ja vaikkapa mahdollisuus laittaa yhdessä ruokaa. Yhteisöllinen asuminen edesauttaisi myös kotihoidon saatavuutta ja lisäisi hoitajien aikaa, jos hoitaja voisi vierailla useamman ikäihmisen luona samalla käynnillä kiirehtimisen ja kulkemiseen käytettävän ajan sijaan.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus valita, miten ja kenen kanssa haluaa elämän eri vaiheissa asua. Tärkeää on huolehtia asumisen yhdenvertaisuudesta kulujen suhteen. Myös asumisella vaikutetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen. Siksi on tärkeää, että kotitalouksien ympäristöystävällisiin ratkaisuihin varataan tukea myös valtion toimesta.